Olen 40-vuotias koiriin hurahtanut, ikuinen heppatyttö. Ensimmäisen oman koiran hankin 17-vuotiaana. Tiiasta kasvoi kerran elämässä koira joka eli viimeiset vuotensa ex-mieheni hoivissa ja jouduttiin lopettamaan levinneen syövän takia 15,5 vuoden iässä.

Ensimmäinen russeli minulle tuli vuonna 2003. Olin jo pitkään haaveillut omasta russeliriiwiöstä ja päättänyt että kun koiran otan sen on oltava russeli. Hevi(Capzy's Chloe) täytti paikan loistavasti. Kauhutarinoista huolimatta Hevi ei käyttäytynyt ollenkaan tuhoisan riiwiön tavoin. Tai sitten aika kultaa muistot... Parin vuoden iässä Hevi ymmärsi jo puhetta, eihän se voinut olla edes koira. Hevi odottaa aina lupaa ennen kuin tulee ovesta ulos, se nukkuu peiton alla, tuijottaa kuppia kun vatsa on täynnä ja se pitää nostaa pöydälle ettei muut saa jämiä, käy saunassa, pysähtyy portille vaikka kissa olisi kuinka mielenkiintoinen, joko ymmärrätte. Sitä ei vaan voi olla rakastamatta!

Jostain syystä toista koiraa harkitessani iskin silmäni nettiä selatessa gööttiin eli länsigöötanmaanpystykorvaan. Sellainen meille sitten tulikin, sen piti olla narttu mutta perheeseen muuttikin komea uros ja sitten piti tutustua näyttelyiden maailmaan. Alun kankeudesta ja järkyttävästä jännityksestä huolimatta Rokki(Handskes Bror Björn) oli 3 kertaa ROP-pentu ja tällä hetkellä jo FIN MVA. Ja tietenkin Rokki on myös kerran elämässä koira. Hassun hölmö koheltaja ja maailman pehmein kainalokaveri. Tulee loistavasti toimeen kaikkien kanssa ja joka paikassa.

Rokin jälkeen perheeseen piti tulla toinen russeli koska olin iskenyt silmäni erääseen russelikaunottareen vaan kuinkas kävikään. Perheeseen muutti toinen göötti, tällä kertaa narttu. Sona(Handskes Fantastisk Siv) tuli alunperin sijoitukseen mutta rakenteensa ja pienen kokonsa takia se päätettiin jättää pois jalostuskäytöstä. Sonan selkä on kuvattu ja sieltä löytyi yksi jakaantunut okahaarake. Harmi sinänsä sillä Sonan hoivavietti on uskomaton. Sonaa hoitaa ja pesee kaikki, ihmiset ja koirakaverit. Sona on hyvä kaveri pennuille ja osaa leikkiä kaiken ikäisten kanssa vaikka juoksujen aikaan saattaa esiintyä pientä känkkäränkkää mutta sallittakoon se, nainen kun on.

Mutta sitten alettiin odottamaan tämän tietyn russelikaunottaren pentua. Odotus venyi siitä kuvan löytämisestä lopulta 2-vuoden pituiseksi mutta se kannatti. Nyt jaloissa pyörii Iiriksen(Töppötassun Irmeli) tytär Maya(Kairojen Gaia) joka on aivan TÄYDELLINEN! Meille ainakin. Maailman kaunein ja luonteeltaan pikkuisen draamakuningatar mutta sosiaalinen ja iloinen pikku veijari jonka häntä vaan heiluu ja heiluu ja heiluu ja.. Maya on sittemmin löytänyt itsestään terrierin ja on välillä varsin tiukka siitä mitä muut saa tehdä ja saako ääntä pitää. Rokki pidetään kurissa ja nuhteessa ettei vaan luule itsestään liikoja. Maya on myöskin kunnostautunut rottien, hiirien ja muiden jyrsijöiden tehokkaana kannan harventajana. Luolille olisi kiva päästä kokeilemaan että mihin tästä tytöstä oikein onkaan.

Nyt talossa vipeltää ja soppaa hämmentää myös toinen Kairolainen. Kairojen Olga muutti taloon loppu kesästä 2011. Lily on ihan ehta pallohullu ja ehdottomasti tämän russeliporukan sähikäinen. 

Kesällä 2012 taloon jäi sijoitusnarttuni Ritavuoren Adelaiden, 'Diivan' pentueesta uros Ritavuoren Bravery Benjamin, 'Pena'.

Perheeseeni kuuluu aviomies Marko, lapset Sami 18v. ja Niklas 17v. Remontoimme vanhaa taloa maalaisidyllin keskellä Eurajoella. Ehkä se joskus valmistuu, tai sitten ei..